Judotekniikat, kamppailufilosofia ja judoharjoitus

Judotekniikat koostuvat heitoista, sidonnoista, käsilukoista ja kuristuksista. Heitot on jaoteltu käsiheittoihin, jalkaheittoihin, lonkkaheittoihin sekä uhrautumisheittoihin.

Keskeinen osa judoharjoittelua on myös turvallisen kaatumisen eli ”ukemin” oppiminen. Ukemin suorittamisessa kantavana ajatuksena on pyrkiä jakamaan kaatumisen voima tasaisesti koko vartalolle ja vaimentamaan putoaminen jännittämällä vartalo ja suorittamalla koko käsivarrella tapahtuva vastalyönti samalla kun keho osuu maahan.

Kamppailutilanteessa ja judoharjoituksessa on myös välttämätöntä, ettei ”uke” eli heitettävä itse heiton aikana pyri estämään kaatumista esimerkiksi tarrautumalla kiinni ”toriin” eli hyökkääjään tai ottamalla kädellä vastaan maasta, vaan kaatuu puhtaasti ja suorittaa mahdollisimman tehokkaan ukemin. Kaatumisen aikana ukella pysyy aina leuka tiukasti rinnassa kiinni, millä pyritään estämään pään hallitsematon liike ja kontakti maahan. 

Aku Laakkonen heittää vastustajan SM 2015

 

Perinteisten japanilaisten taistelulajien filosofisena ajatuksena on saattaa vastustaja tilanteeseen, jossa kamppailun jatkaminen ei olisi mahdollista omin avuin. Judokisoissa eli ”shiaissa” riittävän tehokkaan suorituksen jälkeen kamppailu päättyykin ennen täyttä aikaa.

Judo-ottelu julistetaan päättyneeksi, kun hyökkääjä eli tori onnistuu heitossa täydellisesti, pitää vastustajan eli uken täyden ajan eli 20 sekuntia kestävässä sidonnassa tai onnistuu käsilukossa tai kuristuksessa, siten, että uke joutuu antautumaan.

Edellä mainitun kaltainen, ”ipponin” arvoinen täydellinen suoritus vastaa esim. nyrkkeilyssä teknistä tyrmäystä. Modernissa judossa ottelut kuitenkin ratkeavat muiden kamppailulajien tavoin myös pistesuorituksin ja varoituksin. Pisteitä saa myös pienemmistä kaadoista ja sidonnoista, jotka eivät kestä täyttä aikaa.

 

Joel Ylitalo kuristaa vastustajan SM 2015.

Huolimatta judotekniikoiden tehokkuudesta kamppailutilanteessa, judon tekniikkavalikoimasta on pyritty poistamaan vaaralliset liikkeet. Judo onkin harrastajalleen yleisesti ottaen turvallinen laji. Etenkin muksu- ja juniorijudossa loukkaantumiset ovat harvinaisia, vammojen rajoittuessa lähinnä ruhjeisiin ja kolhuihin.

 

Claudia teippaa sormensa ja sen jälkeen treenit voivat jatkua.

Tyypillinen judoharjoitus kestää 60-90 minuuttia. Alkukumarruksen jälkeen on lämmittelyosuus, jonka aikana keho lämmitellään varsinaisia judotekniikoita sisältäviä harjoituksia varten sekä tehdään ukemi-harjoitukset. Tämän jälkeen seuraa yleensä tekniikka- tai taktiikkaopetusta sekä tekniikoiden toisto- eli ”uchi-komi” harjoituksia. Heittoharjoitusten lisäksi jokainen harjoitus sisältää yleensä myös vapaata matto- tai pysty-ottelua eli ”randoria”. Harjoittelun päätteeksi jäähdytellään ja päätetään harjoitus loppukumarruksella.

Meido-Kanin järjestämä judoleiri Helsinki Judo Camp 2011.

 

Judoa harjoiteltaessa käytetään judopukua eli ”judogia”. Vyön väri kertoo taitajan yleisen lajikokemuksen, mutta ei ole automaattisesti verrannollinen judotaitoihin. Judovyöt tummenevat valkeasta keltaiseen, oranssiin, vihreään, siniseen ja ruskeaan (ns ”kyu-asteet”). Lapsilla käytetään eri vöiden välillä lisäksi punaisia kangasmerkintöjä vöissä eli ”natsoja” kuvaamaan edistystä kussakin vyöasteessa.

Iloisia pikkujunnuja hyvin sujuneen vyökokeen jälkeen.

 

Viime kädessä vöiden tavoittelun ei kuitenkaan tulisi olla itseisarvo harrastajalle, sillä judotaidot punnitaan vyöarvosta riippumatta randorissa tai shiaissa. Randoriharjoituksella oli tärkeä merkitys Kanolle tehokkaan ja realistisen harjoittelun kehittämisessä. Randori ei kuitenkaan tähtää varsinaisesti voittoon vaan oppimiseen. Tämän lisäksi judokan käytös sekä kyky hallita mielensä harjoituksissa, kilpailuissa ja näiden ulkopuolisissa tilanteissa kuvastavat todellista kypsyyttä ja kehitystä lajin parissa Jigoro Kanon ideologian mukaisesti.

Kuntojudokoita Judon Tuki ry:n Get Together -treeneissä, jotka järjestettiin Meido-Kanin Helsinki Judo Camp -judoleirillä v.2012.

 

Judossa on monia harjoitusmuotoja. Kilpailu eli ”shiai” on suosittua ikämiehistä erikoisryhmiin ja nappuloihin, ja tärkeä tapa oppia ja kehittyä judokana. Kilpailu voi olla leikkimielistä, kuten muksujudokoilla, tai olympialajin kovaa huippu-urheilua. Vastaavasti judoa voi kuitenkin harrastaa lähes kuka tahansa iästä, kunnosta ja sukupuolesta riippumatta, myös kuntojudona. Judoa harrastavatkin muksut, nuoret ja kaikenikäiset aikuisen, sekä erityisryhmät, eikä kilpaileminen ole välttämätön edellytys lajin harrastamiselle.

Pienten treeneissä on judon harjoittelun lisäksi paljon liikunnallisia leikkejä.

Suosiotaan on lisännyt viime aikoina myös judon eri ”katojen” eli muodollisten liikesarjojen harrastaminen. Myös katassa kilpaillaan. Judo on suosittu oheisharjoittelumuoto myös monille pääasiallisesti muita urheilulajeja kuten jääkiekkoa ja pallopelejä harrastaville urheilijoille johtuen mm. judon ketteryyttä, voimaa, tasapainoa, vartalonhallintaa ja kamppailurohkeutta kehittävistä ominaisuuksista.  

Arttu Laitinen ja Maija Pensala Juno-kata SM 2015

Pitemmälle ehtineillä on musta vyö (ns. ”dan-asteet”). Vyöarvoissa edetään, kun tietyt tekniikat hallitaan vyökokeissa. Tämän lisäksi vyöarvoissa etenemistä edesauttavat myös mm. harjoittelun kesto ja määrä, kilpailumenestys, opettaminen sekä judon edistäminen.

Mustan vyö - harvojen saavuttama todistus judotaidoista.