Judon historia ja periaatteet

Jigoro Kano 1860-1938

Judon historia ja periaatteet

Judon kehitti japanilainen pedagogi ja kasvatustieteilijä Jigoro Kano 1800 –luvun lopussa jujutsun, vanhojen samuraisotureiden taistelulajien sekä länsimaisten urheilulajien pohjalta. Judo voidaan määritellä itsepuolustuslajiksi jossa pyritään mahdollisimman tehokkaaseen harjoitteluun sekä fyysiseen ja henkiseen kasvuun.

Kanon johdolla judoon valittiin erityisesti kamppailutekniikoita, joita pystyi harjoittelemaan realistisesti maksimaalisella teholla ja nopeudella ilman loukkaantumisriskiä. Judon tehokkuuteen perinteiseen japanilaiseen jujutsuun ja muihin taistelulajeihin verrattuna vaikuttivat keskeisimmin Kanon oivallukset liittyen vastustajan tasapainon rikkomiseen ja horjuttamiseen ennen varsinaista kamppailutekniikan suorittamista. Kano korosti myös ”randorin” eli vapaan otteluharjoituksen merkitystä realistisena oppimismuotona.

Sanassa judo  tavu ”ju”-tarkoittaa pehmeää, mukautuvaa tai joustavaa. Judossa pyritään aina käyttämään vastustajan voimaa ja liikettä hyväksi.  Esimerkiksi, jos vastustaja vetää, yhdistetään oma työntö vastustajan liikkeeseen, jolloin vastustaja menettää tasapainonsa. Tämä kuvaa pyrkimystä saavuttaa mahdollisimman suuri teho mahdollisimman vähäisellä voiman käytöllä. Tavu ”do” taas tarkoittaa periaatetta, tapaa toimia, menetellä ja käyttäytyä. Mukautuva tapa toimia ei Kanon näkemyksen mukaisesti rajoitu judon harjoittelemiseen harjoitussalilla eli ”dojolla”, vaan kattaa koko elämän: joustavuutta ja keskinäistä kunnioitusta tarvitaan kaikessa ihmisten kanssakäymisessä. 

 

Judotreenit Kodokanissa kauan kauan sitten.

 

Judon kasvatuksellinen ideologia onkin kehittää harrastajaansa, kokonaisvaltaisesti fyysisesti ja henkisesti. Yhteisen hyvän periaatteen mukaan judokat kilpailussakin pyrkivät samalla kehittämään ja tukemaan toinen toisiaan. Tätä kautta voi Kanon oppien mukaisesti pyrkiä judon lopulliseen päämäärään eli kaikkien harjoittelijoiden yhteiseen hyvään ja lopulta yhteiskunnan kehittymiseen.

 

Eishojin temppeli - ensimmäinen Kodokan, jossa 23-vuotias Kano aloitti judon opettamisen vuonna 1882, vain 12 tatamin kokoisessa harjoitussalissa.

Kanon luoma uusi kamppailutyylisuunta synnytti jännitteitä perinteisten jujutsukoulujen ja Kanon judon välille. Judon asemaa ja leviämistä lajin alkuaikoina Japanissa perinteiseen jujutsuun verrattuna vahvisti kuitenkin  Tokion poliisilaitoksen vuonna 1886 järjestämä judoturnaus, jonka tarkoituksena oli selvittää judon teho verrattuna perinteiseen japanilaiseen jujutsuun. Turnauksessa vastakkain olivat Kanon judokoulu ja vahvimpana pidetty paikallinen jujutsukoulu. Kanon judokoulu voitti kolmetoista viidestätoista ottelusta kahden päättyessä ratkaisemattomaan tasapeliin. Judosta tulikin Japanin poliisin virallinen kamppailuharjoittelumuoto ja lopulta oppiaine Japanin kouluihin. Judon vakiinnutettua paikkansa Japanissa, Kano otti tehtäväkseen levittää lajia kansainvälisesti.

 

Juno-kataa voi harjoitella ilman judogia ja tatamia. Kano kehitti tämän katan harjoitellakseen pitkien laivamatkojensa aikana levittäessään judoa ympäri maailmaa.

Tänä päivänä Kanon kehittämä Kodokan judo on harrastajamäärältään maailman levinnein kamppailulaji, mitä kuvaa hyvin se, että kansainväliseseen judoliittoon kuuluu noin 200 jäsenmaata. Vuonna 2013 Judon  MM-kisoissa oli 123 osanottajamaata. Menestyneimmät maat MM-tasolla ovat mitaleissa laskettuna olleet Japani, Ranska, Etelä-Korea, Kuuba, Iso-Britannia, Kiina, Alankomaat, Saksa, Neuvostoliitto/Venäjä sekä Belgia.

Judo on myös kesäolympialaji ja muiden suosittujen urheilulajien tavoin kansainväliselle huipulle tähtäävältä judokalta edellytetään kurinalaista ja ammattimaista harjoittelua. Kansainvälistä leviämistä on helpottanut se, että Kodokan judo on säilynyt lähes ainoana judon tyylisuuntana kaikkialla, missä judoa harjoitellaan. Toisin kuin esim. karatessa ja jujutsussa, judossa ei varsinaisesti ole eri koulukuntia, minkä johdosta judoharjoitukset kaikkialla maailmassa toimivat lähes samalla tavalla, samojen tekniikoiden ja kaavojen mukaan. Judon pohjalta on kuitenkin kehitetty maailmalla eri kamppailulajeja kuten esim. brasilialainen jujutsu, joka on erityisesti judon mattotekniikoihin pohjautuva laajemmin nivellukkoja käyttävä kamppailulaji sekä venäläinen sambo, joka yhdistää judon ja painin tekniikoita.