Korkki on poissa

3.2.2018

Arashin leirin Senseit (Kuva Veijo Tarhala)
Arashin leirin Senseit (Kuva Veijo Tarhala)
Judo yhdisti yhden perheen poikia ja yhtä tytärtä. Ei vaan ehditty saada kuvaa, jossa dani kolmessa sukupolvessa. (Kuva Kalle Kiviniemi)
Judo yhdisti yhden perheen poikia ja yhtä tytärtä. Ei vaan ehditty saada kuvaa, jossa dani kolmessa sukupolvessa. (Kuva Kalle Kiviniemi)
Sai se Korkki joskus kiitostakin (Kuva Kalle Kiviniemi)
Sai se Korkki joskus kiitostakin (Kuva Kalle Kiviniemi)
Pitihän se nokka työntää vielä vaika treenejä tsiigaamaan ja mestareita moikkaamaan
Pitihän se nokka työntää vielä vaika treenejä tsiigaamaan ja mestareita moikkaamaan
Ikuinen opiskelija (Kuva Kalle Kiviniemi)
Ikuinen opiskelija (Kuva Kalle Kiviniemi)
Korkin poismenon jälkeen ikuistettiin Korkki tatamille Fudoshinin treeneissä (Kuva Johanna Hansen)
Korkin poismenon jälkeen ikuistettiin Korkki tatamille Fudoshinin treeneissä (Kuva Johanna Hansen)

Korkki on poissa

Meido-Kanin yksi puurtaja on poistunut keskuudestamme. Reino Olavi "Korkki" Korkia-aho (13.03.1933.- 30.01.2018) oli seurassamme "näkymätön" puurtaja parivaljakkonsa Perunan (Per-Uno Björklund) kanssa. Molemmat tekivät pyyteetöntä työtä lasten ja nuorten judon eteen, miksei aikuistenkin. Taitaa olla taivaan kursseilla kysyntää hyvistä vetäjistä, kun molemmat vietiin Meido-Kanin ja Suomen judon kartalta lyhyen ajan sisällä Taivaan tatameille täältä maallisilta matoilta pois.

Allekirjoittaneelle tämän uutisen tekeminen on todella vaikeaa ja kiitos useille judokoille, että sain tähän apuja ja kuvia.  Yksin tästä ei ehkä olisi tullut mitään.

Todellinen Stadin kundi Korkki aloitti judonsa vasta vuonna 1974-1975 tai no vasta 41-vuotiaana sanotaan näin. Oma "muksuaika" kului katsellessa Stadin pommituksia ja yrittäen luoda itsellensä tulevaisuutta ankeissa oloissa, kuten moni muukin sen ajan ihminen.

Korkki hurahti judoon siis vasta aikuisiällä, mutta nuoruusvuosiin kuului aina urheilu. Hän harrasti nyrkkeilyä, voimistelua ja painonnostoa nuorempana ja oli hyväkuntoinen gubbe kun judon aloitti. Judoura ei ollut kilpailiua vaan nuorten ja lasten harjoitusten vetoa. Olipa jopa oma poika vedetty lajiin mukaan ja sen myötä lapsenlapsetkin. Korkki ja Peruna loivat aikanaan todellisen pohjan lasten ja nuorten judoon. Molemmat, kuten lempinimetkin jo kertovat, olivat hauskoja, huumorintajuisia, mutta omalla tavalla tiukkoja ohjaajia.

Korkki saavutti lopulta mustan vyön judossa 2000-luvun taitteessa ja oli aikanaan vanhimpana Suomessa mustan suorittanut judoka. Ikää oli jo se melkein 60 vuotta. Kodokanin laminoitu jäsenkortti tuli aikanaan postissa ja siitähän oli pojan syytä vinoilla, että "nykydanit" saavat oikein laminoidut kortit, toista se oli mun aikaan kun se oli pelkkä paperinen lappu.

Korkki oli myös pitkään Yleisradion palveluksessa työnjohtajana, josta eläkepäivillekin jäi, mutta judo  jatkui. Korkilla on myös massiivinen kokoelma radioita, kameroita, televisioita ym. tavaraa. Hänet tunnettiin joka puolella.

Korkki veti vuosia muksujen, lasten ja "huru-ukkojen" treenejä ja teki sitä suurella sydämmellä. Ei halunnut palkkaa, palkkioita, huomiota yms. Tekemisen ilo ratkaisi. Kun heillä on kivaa, myös minulla on kivaa. 

Korkki oli myös Loviisan judoseura Arashin kesäleireillä pidetty vetäjä yhdessä Hiro Tanayaman sekä Antti Rengon kanssa. Loviisan paikallislehdetkin kirjoitteli leireistä, joita Korkki mielellään muisteli. Oli kalastuskisoja, telttayöpymisiä jne.

Laitan tähän mukaan muutaman suomalaisen judokan mietteitä lyhennettynä Korkista ja kiitos näisä ja alla muutamat kommentit:

Kyösti Korpiola: Hän oli ennen kaikkea Suuri judoka! Judon tarkoitus on tuottaa hyviä tuntemuksia ja yhteistä hyvää. Siinä hän ymmärsi lajin syvimmän merkityksen. Hänestä huokui energia ja hyvyys ja hän osasi jalostaa sen judoharjoitukseksi. Hän ja Peruna loi sen judollisen ja teknisen pohjan monen judokan tielle.

Heikki Lähteenkorva: Graduoin joskus Korkille keltaisen vyön vuosikymmeniä sitten. Kun kysyin muutamia termejä ja aloitin hänestä: Kake? Ja katsoin häntä. Vastaus oli: Eikun Korkki. Sitten kaikki nauroivat hyväntahtoisesti kun hän luuli, että kyselen kokelaiden nimiä. 
Korkilla oli erinomainen taito saada lapset kuuntelemaan. Kerran tulin salille ja luulin sen olevan tyhjä kun ei kuulunut hiiskahdustakaan. Lapsia taisi olla parikymmentä hiiren hiljaa odottamassa treenin jatkumista.​

Paavo Aulio: Korkki oli todellinen seuratoimija. Niinä vuosikymmeninä, kun hänen kanssaan sain toimia, hän suurella sydämellä hoiti kaikki hänelle annetut tehtävät. Hän oli innokkaasti mukana toteuttamassa monenlaisia kokeiluja seurassa. Hän näki asiat aina positiivisesti ja hänen hauska huumorinsa kannusti muitakin. Lasten ja nuorten etu oli etusijalla.

Petteri Sulander: Muistan Korkin parhaiten judourani alkutaipaleelta ensimmäisen judoleirini vetäjänä sekä seuramme päätösjuhlista iloisen ilmapiirin luojana. Hauskojen tarinoiden lisäksi mieleen jäi hänen mahtava kyky lopettaa muksujen nahistelut niin, että lopulta kikateltiin yhdessä vanhan herran jutuille. Santahaminan päätösjuhlissa hän piilotti metsään valtavan määrän karkkia, joita hän metsästi meidän lasten kanssa ja myöhemmillä kerroilla kävelykepin avula, mutta silloinkni suurella sydämelllä.

Jani Kallunki: Korkki oli ensimmäinen, joka tutustutti minut judon saloihin, rei! Muistan hänet iloisuudesta, jolla oli aina pilke silmäkulmassa. Naurettiin aika paljon treeneissä ja hän otti jokaisen sellaisena kuin olimme.

Heikki Hiilamo: Korkki oli hieno mies ja upea, positiivinen persoona

Mika Mäkelä: Hieno mies! Muistan jo kuinka junnuna jäi mieleen hänen positiivinen ja lämmin asenteensa judoa ja elämää kohtaan. 

Kalle Kiviniemi: Olit ensimmäinen senseini judossa. Itseasiassa toit minut pienellä vedätyksellä tatamille ja siellä ollaan edelleen. Paljon hyviä muistoja, paljon. Esikuva monelle myös minulle. Aika syntyä, aika rakastaa, aika lähteä, Kiitos.

Tarja Toikka: Korkki toi hassuttelun, ilon ja leikin judoon. Oli positiivisen pedagogiikan pioneeri, sitä tietämättään. Kuuntelin Korkin puujalkavitsejä 3 vuotta apuopena ja nauroin niille aina uudestaan lasten kanssa. Oppia ilon kautta, jatkan tästä. Kiitos!

Johanna Hansen: Miksi pitää olla leuka rinnassa? Miksi noustaan oikea olvi edellä ylös? Ja muut judoon liittyvät asiat saivat selityksen Korkin malliin. Korkki on jäänyt elämään opeillaan ja innostavalla asenteellaan ja tavoillaan iloa tatamille ja sen ulkopuolelle.

Taija Meling ja Laura Jauhiainen: Korkista on pelkästään hyviä asioita kerrottavana, ei taida kukaan vetää vertoja hänen persoonalliselle opetustyylilleen. Minulla oli kunnia olla hänen apuopenaan muutamia vuosia. Joka treeni oli erilainen ja joka treenissä naurettiin paljon. Laura oli Korkin junnuja ja mitä muistoja hänelle tuli mieleen (naurua) ja muistaa kuinka opetti Koshi-Gurumaa ja kuinka lapset muistaa heiton nimen. No Kosimaan kosimaan ja otetaan siitä tyttö kainaloon. 

Esa Korkia-aho: Et koskaan kehunut taidoillasi, toki olit hieman hitaampi kuin mä (smile), mutta kiitos siitä mitä teit eteeni ja sain itselleni elämänmittaisen harrastuksen ja terveen tavan elää. Nyt voin ainoastaan muistella niitä meidän yhteisiä judohetkiä ja juttuja. Uchi-komit Mannerheimintien himassa. paljon nähtiin ja koettiin sekä hyvässä että pahassa, mutta Kiitos siitä, että olit mun Faija ja annoit arvot mun elämään. Tästä on hyvä jatkaa vaikka ikävä on suuri.