Taiji (taijiquan, tai chi chuan) kuluu kiinalaisiin wushu-lajeihin. Se on ollut alunperin kamppailulaji (the Grand Ultimate Boxing). Taijita kutsutaan usein myös kiinalaiseksi aamuvoimisteluksi tai varjonyrkkeilyksi. Legendan mukaan Chang San-Feng kehitti taijin periaatteet 1300 -luvulla Wu Tang -vuorella nähtyään käärmeen ja linnun välisen taistelun.
Taiji jakautuu erilaisiin päätyyleihin: Yang, Chen, Wu ja Sun. Kaksi ensin mainittua ovat suosituimmat. Vaikka tyylit ulkoiselta olemukseltaan eroavat toisistaan, kaikki perustuvat samoihin perusperiaatteisiin, merkittävimpänä sisäisen energian (chi, qi) ja voiman (jing) kehittäminen ja käyttäminen. Sisäiseen koulukuntaan (nei chia) kuuluvassa taijissa ei käytetä ulkoista lihasvoimaa, vaan siinä korostetaan pyöreää ja pehmeää liikettä. "Vastakohtina" ovat esim. shaolin-nyrkkeily ja karate.
Nykypäivän taijissa korostuvat kuntoilu, terveyden ylläpitäminen ja liikemeditaatio. Perusperiaatteiden sisäistämisen jälkeen taijita voi harjoitella myös kamppailulajina. Jokainen voi itse valita, mihin asioihin haluaa harrastustaan painottaa.
Taijin periaatteita
Eri kehon osien, kuten myös kehon ja mielen, tulee toimia yhtenä kokonaisuutena ja harmoniassa. Liikkeet ovat rauhallisia, tasaisia ja hitaita. Hallittu ja tyyni mieli ohjaa liikettä. Mieli ja keho ovat keskittyneet täysin juuri senhetkiseen liikkeen osaan. Et kanna murhetta eilisestä tai huolta huomisesta. Olet ja elät nyt.
Harrastaja pyrkii tiedostamaan mitä ja miten hän tekee. Herkkyys on kyky reagoida tapahtumiin: kosketukseen, työntöön, auringon lämpöön, sadepisaraan, hymyyn... Liikkeet ilmentävät kahden vastakkaisen voiman (yin ja yang) välistä jatkuvasti muuttuvaa tasapainoa. Kaikissa liikkeissä kehon ja sen osien on oltava täysin rentoja, jotta sisäinen energia (chi) pääsee liikkumaan esteettä.
Taijin periaatteita voit soveltaa myös elämässäsi: väkivallattomuus, tasapaino ja harmonia, yhteys ympäristöön, joustavuus, muutos, nykyhetki...
Taijin harrastaminen
Taijita ei voi oppia kirjoja lukemalla, vaan käytännön harjoittelulla. Oikean perustan saaminen vaatii ohjausta. Alkeiskurssilla opiskellaan yleensä YANG-tyylin 24 liikkeen yksinkertaistettu muoto. Myöhemmin opetellaan uusia vaativampia liikesarjoja, pariharjoittelua, miekkaliikesarjoja... Kun perusteet on opittu, taijita voi harjoitella myös ominpäin. Kehitys on kiinni aina ja vain sinusta itsestäsi. Mitä haluat, paljonko panostat aikaa, kuinka sitkeästi jaksat harjoitella ja hakea tietoa?
Jokainen on mestari, ei toista huonompi tai parempi. Tärkeää ei ole kuinka korkealle jalka nousee, vaan miten jalan nostamme. Vaikka liikkeet sinänsä ovat yksinkertaisia, edistyminen ja taijin periaatteiden sisäistäminen vaativat sitkeää ja jatkuvaa harjoittelua.
Lisätietoja
Lajista lisää kertoo mielellään Petri Nieminen p. 0400 431 377.